Enarra Memo täydentää virallista dokumentaatiota eikä korvaa sitä: turvallisuuteen ja viranomaisvaatimuksiin liittyvät menettelyt pysyvät virallisissa ohjeissa.
Mitä dokumentaatio yleensä kattaa
Teollisuuslaitoksen automaation ja kunnossapidon dokumentaatio on yleensä kattavaa niiltä osin, jotka urakoitsija, toimittaja tai viranomainen on vaatinut. Siihen kuuluvat tyypillisesti:
- piirustukset ja kaaviot, kuten PI-kaaviot, sähkökaaviot ja verkkokaaviot;
- I/O-listat ja laiteluettelot;
- laitteiden ja järjestelmien käyttö- ja huolto-ohjeet;
- kunnossapitojärjestelmän työmääräykset ja huoltohistoria;
- muutostiedot, esimerkiksi muutospyynnöt ja versiolokit.
Nämä asiakirjat ovat tärkeitä, ja osa niistä on pakollisia. Ne vastaavat kysymykseen "mitä ja missä". Ne vanhenevat kuitenkin, jos laitosta muutetaan eikä asiakirjoja päivitetä.
Mitä ohjeista jää pois
Kokenut automaatioinsinööri tai kunnossapitäjä tietää paljon, mitä mikään asiakirja ei kerro. Tyypillisiä puutteita ovat nämä:
- Miksi asetusarvo on se, mikä on. Säätöpiirin viritys tai raja-arvo on valittu jonkin tapauksen jälkeen, mutta syy ei ole kirjattu. Seuraaja ei tiedä, saako arvoa muuttaa.
- Kiertotiet ja väliaikaiset korjaukset. Väliaikainen ratkaisu on jäänyt pysyväksi. Se ei näy kaaviossa, ja joku siivoaa sen pois.
- Hälytyksen todellinen merkitys. Operaattorit ovat oppineet, mitkä hälytykset ovat usein turhia, mutta jokin niistä on silti oikea varoitus tietyssä yhdistelmässä.
- Käynnistyksen ja pysäytyksen käytäntö. Virallinen ohje kertoo vaiheet, mutta kokenut käyttäjä tietää, mitä kannattaa varmistaa ennen niitä. Tämä kuuluu virallisiin käyttö- ja turvaohjeisiin, ja puute korjataan niihin.
- Muutosten historia. Versiolokissa lukee, mitä muutettiin, mutta ei sitä, mikä vika muutoksen aiheutti.
- Toimittajan erikoisuudet. Kenelle toimittajalla kannattaa soittaa, mikä tukisopimuksessa ei ole mukana ja mikä lisenssi on uusittava.
Tämä on hiljaista tietoa: osaamista, jota ei ole kirjoitettu mihinkään. Käsite ja sen taustat on selitetty oppaassa Hiljainen tieto: mitä se on, miksi se katoaa ja miten sitä siirretään.
Miten aukot löytyvät
Aukkoja ei kannata etsiä asiakirja kerrallaan. Kannattaa kysyä, mitkä järjestelmät ja laitokset ovat vain yhden tai kahden ihmisen varassa. Siihen riittää yksinkertainen osaamiskartoitus:
- Listaa järjestelmät ja laitteet, joiden toimimattomuus pysäyttäisi tuotannon.
- Merkitse jokaisen viereen, kuinka moni osaa ylläpitää sitä, ja milloin osaajat arviolta lähtevät.
- Katso, mitä kustakin on kirjattu. Alue, jolla osaajia on yksi ja kirjattua vähän, on ensimmäinen.
Kartoitus koskee järjestelmiä ja osaamisalueita, ei ihmisten arviointia. Sen tuloksena syntyy järjestys: mistä haastattelut aloitetaan.
Esimerkki: prosessiautomaation osaamispaketti
Aukkojen täyttäminen onnistuu parhaiten, kun haastattelu seuraa alan runkoa. Enarra Memon prosessiautomaation osaamispaketti on tehty esimerkiksi Siemens PCS 7 -, ABB 800xA- ja Valmet DNA -tyyppisille hajautetuille automaatiojärjestelmille. Siinä on kahdeksan osa-aluetta:
- järjestelmän rakenne;
- poikkeamat standardista;
- muutokset ja lataukset;
- varmuuskopiot ja palautus;
- hälytykset ja operointi;
- säätöpiirit;
- elinkaari, lisenssit ja varaosat;
- toimittajat ja tuki.
Jokaisessa osa-alueessa kysytään sitä, mitä dokumentti ei kerro. Rakenteesta kysytään, missä kohdin järjestelmä poikkeaa piirustuksista. Poikkeamista kysytään, mitä seuraajan ei pidä missään nimessä siivota pois. Hälytyksistä kysytään, mitkä hälytykset operaattorit ovat oppineet ohittamaan ja mitkä niistä eivät oikeasti ole turhia. Kysymys koskee laitoksen tapoja, ei yksittäisten ihmisten arviointia.
Kunnossapidon dokumentointi: sama ilmiö
Kunnossapidossa asiakirjat kertovat, mitä on huollettu ja milloin. Työmääräys harvoin kertoo, mistä vian huomasi etukäteen tai miksi huoltoväli poikkeaa valmistajan ohjeesta. Enarra Memon kunnossapidon osaamispaketissa on kuusi osa-aluetta. Viisi niistä täydentää kunnossapidon dokumentointia juuri näiltä kohdin:
- vian ennusmerkit;
- korjaukset ja kiertotiet;
- varaosat;
- seisokit ja huoltovälit;
- piirustukset ja historia.
Piirustukset ja historia -osa-alue kysyy, mitkä piirustukset tai ohjeet ovat vanhentuneita ja mistä oikean tiedon löytää. Haastattelu voi siis myös paljastaa, mitä virallisissa asiakirjoissa pitäisi korjata.
Kuudes osa-alue, turvallisuus ja lukitus, kysyy vaaranpaikoista ja siitä, mikä lukitusohjeessa on vanhentunut. Näiden tietojen paikka on virallinen turvallisuusdokumentaatio. Haastattelu auttaa löytämään, mitä siitä puuttuu, ja puutteet korjataan virallisiin ohjeisiin. Kortti ei korvaa lukitusohjetta eikä työlupaa.
Esimerkki haastattelun tuloksesta
Esimerkki on keksitty havainnollistus, ei oikean yrityksen tietoja eikä ohje. Automaatioasiantuntija kertoo, että operaattoreilla oli tapana kuitata pumpun painehälytys ilman toimenpiteitä, koska se tuli usein yksinään ja oli ilmeisesti turha. Hän selittää, että yhdessä lämpötilahälytyksen kanssa se kertoo tukkeutuneesta suodattimesta. Tietokortin otsikko voisi olla "Painehälytys ja lämpötilahälytys yhtä aikaa: tarkista suodatin". Kortti kertoo, miten hälytysten yhdistelmä tulkitaan. Se ei anna lupaa jättää mitään hälytystä huomiotta: hälytysten käsittely ja rajat päätetään laitoksen virallisissa hälytysohjeissa. Jos haastattelu paljastaa, että hälytys on turha tai puutteellisesti ohjeistettu, korjaus tehdään niihin.
Näin tieto saadaan talteen
Tieto kannattaa kerätä lyhyinä haastatteluina yksi osa-alue kerrallaan. Noin kymmenen minuuttia kerrallaan on helpompi järjestää kuin kokonaista päivää kestävä muistiinpanoistunto, ja asiantuntija jaksaa vastata konkreettisesti.
- Kirjaa järjestelmä osaamisalueeksi (esihenkilö tai ylläpitäjä) ja kytke se alan pakettiin. Näin osa-alueet ovat valmiina.
- Haastattele asiantuntijaa osa-alue kerrallaan. Tekoäly kysyy paketin kysymykset ja tarkentaa liian yleiset vastaukset. Asiantuntija voi vastata kirjoittaen tai sanellen.
- Asiantuntija hyväksyy kortin. Vastauksista tehdään tietokortti, jonka asiantuntija hyväksyy, muokkaa tai hylkää. Vasta hyväksytty kortti on haettavissa.
- Kortti liittyy osaamisalueeseen. Julkaistussa kortissa näkyvät osaamisalue, osa-alue sekä lähde: asiantuntijan nimi ja päivämäärä. Kortti löytyy hausta, kun joku kysyy saman järjestelmän asiaa.
Kortin sisältö on asiantuntijan oma kuvaus, ei viranomaisasiakirja. Jos tieto muuttuu, korjattu versio korvaa vanhan, ja versiohistoria säilyy.
Prosessien dokumentointi: kuvaus ja käytäntö
Prosessien dokumentointi kertoo, miten työ on tarkoitettu tehdä. Prosessikuvaus ei kerro, missä kohdassa käytäntö poikkeaa kuvauksesta ja miksi. Poikkeamat kerätään parhaiten kysymällä niitä tekijöiltä, esimerkiksi kysymällä, mitä tehdään toisin kuin ohjeessa. Kun laitokseen tehdään muutos, kirjaa sekä muutos että syy virallisiin muutostietoihin. Haastattelu tallentaa lisäksi sen, mitä muutoksesta opittiin. Näin seuraajalla on kaksi lähdettä: muutostiedot kertovat, mitä tehtiin, ja tietokortti kertoo, miksi ja mitä sen jälkeen tapahtui.
Mitä tämä ei korvaa
Haastattelusta syntyvät tietokortit täydentävät virallista dokumentaatiota. Ne eivät korvaa piirustuksia, käyttöohjeita, turvallisuusdokumentaatiota eivätkä viranomaisen vaatimia tietoja.
Turvallisuuteen vaikuttavat menettelyt kuuluvat virallisiin asiakirjoihin, ja niitä on pidettävä siellä ajan tasalla. Jos haastattelussa selviää, että turvallisuuskriittinen menettely on vanhentunut tai puuttuu, korjaus tehdään virallisiin ohjeisiin. Tietokortin tiedot ovat asiantuntijan kuvauksia, ja turvallisuuteen vaikuttavissa asioissa ratkaisee aina virallinen ohje.
Näin Enarra Memo sopii dokumentoinnin rinnalle
Enarra Memo kysyy sen, mitä asiakirjoihin ei ole kirjattu, ja vastaa vain asiantuntijan hyväksymistä korteista. Se ei lue eikä muokkaa piirustuksia tai käyttöohjeita. Asiakirjat pysyvät omassa paikassaan, ja niiden rinnalla on haettavissa tieto siitä, miksi laitos toimii niin kuin toimii. Kun joku kysyy asiaa, vastaus tulee suoraan asiantuntijan hyväksymistä korteista lähdetietoineen. Jos vastausta ei ole, palvelu sanoo sen eikä arvaa.